ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

lauantai 17. marraskuuta 2012

Assi ja harhat


Pikaisesti tutkittuna ja haastateltuina autistit tuntuvat olevan psykoottisia, mutta asiahan ei monestikaan ole niin. Psykoosiin liittyvät harhat, mutta autismiin eivät harhat liity. Se, miten autistit mieltävät ympäröivää maailmaa, voi toki vaikuttaa harhaiselta. Hehän kiinnittävät huomiota vaikkapa lattian laatan reunan erilaiseen muotoon ostoskeskuksessa toissaviikolla ja alkavat siitä jutella jossain aivan muualla asiaan kuulumattomassa paikassa ylihuomenna.
Luonnollisesti asiaan vähemmän perehtynyt haastattelija tulkitsee omituiselta kuulostavan tarinan harhaiselta - varsinkin kun autistiseen kieleen olennaisesti kuuluvat piirteet tekevät tarinasta sosiaalisesti kumman ja robottimaisen. Tottahan toki autisteillakin voi olla mielenterveyden vakavia ongelmia, joihin psykoosit liittyvät. 

Miksi lasta kielletään soittamasta viulua?
Näin musiikkiterapeuttina, joka on vuosia tehnyt työtä autistien kanssa aivan suutuin siitä, että lapseltanne on viety mahdollisuus itseilmaisuun ja itsetunnon kehittämiseen musiikin kautta. Heti takaisin tunneille! Jos poikanne pitää soittamisesta, on sillä silloin kehityksellinen ja vuorovaikutuksellinen funktio hänen elämässään. En ymmärrä, miten viulunsoitto ja psykoterapia olisivat toistensa vastakohtia?

Edellisestä varmaankin voi lukea jo rivien välistä kantani psykoanalyysiin. Mielestäni teidän kannattaa ehdottomasti kokeilla kognitiivista terapiaa raskaan analyysin sijaan. Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on saavutettu hyviä tuloksia autismin - ja myös psykoosien - hoidossa.  
Itse kerron usein vanhempainohjauksessa hauskan analogian eri terapiamuotojen eroista: nähdessään ruosteisen polkupyörän analyytikot tutkivat pyöränromua niin, että he varmasti tuntevat sen jokaisen ruostetahran ja vääntyneen osan. Kognitiiviset terapeutit taas tutkivatt polkupyörän juurta jaksain, mutta sitten he päättävät, mistä kohtaa ruosteiden poisto ja korjaaminen olisi parasta aloittaa - ja aloittavat korjaamisen. 
Psykoterapiatutkimusten kokemusten perusteella olisin taipuvainen suosittelemaan kognitiivista terapiaa, jossa ongelmien pohtimisen sijaan pohditaan sitä, miten ongelmista selvitään taidollisesti ja tiedollisesti ja miten uusia ongelmia voitaisiin estää. Asiakkaalle tehdään
laaja käyttäytymisen funktioanalyysi, jonka mukaan hoito suunnitellaan
vanhempien, koulun, musiikinopettajan, avustajan jne, kanssa yhdessä.

Mitä te sitten vanhempina voisitte tehdä? Ottakaa aivan ensimmäisenä yhteyttä omaan kuntoutusohjaajaanne tai sosiaalityöntekijäänne ja vaatikaa kognitiivisen terapian kokeilua. Te olette vanhempina ne, jotka päättävät, mitä terapiaa lapsenne saa. Mihinkään, mikä ei tunnu "omalta jutulta" ei kannata suostua. Pyytäkää myös luettavaksenne kaikki lapseenne liittyvät terapiamuistiinpanot, ja pyytäkää terapeuttia oikaisemaan mielestänne väärät tulkinnat. 
Vanhemmat ovat aina lapsensa parhaat asiantuntijat, meidän ammatti-ihmisten pitää tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa - ja jos tulee erimielisyyttä, perustella oma kantamme vanhempia kunnioittaen. Onko teillä siellä vanhempainryhmiä tai autismikerhoja, josta voisitte saada apua? 

Voimia teille! Muistakaa, että vanhemmat ja ammatti-ihmiset tekevät
kuntoutustyötä yhdessä! Autismi ei ole mielen sairaus, vaan neurobiologinen kehityshäiriö, joka näyttäytyy monella eri tavalla.

Lähetä kommentti