ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

torstai 3. marraskuuta 2016

Lastenkotien perustaminen oli vilkasta sotien välisenä aikana

Suomessa lastenkotien perustaminen oli vilkasta sotien välisenä aikana, jolloin myös sota-ajan lastenhuolto-ongelmia ratkottiin vastaanottokoteja ja muita lastenkoteja perustamalla. 

Lastensuojelun avohuoltoa kehitettiin innokkaasti 1970-luvulla, avohuoltoa haluttiin sijoitus- ja etenkin laitoshoidon vaihtoehdoksi. Perhe tai laitossijoitus oli pitkään ensimmäinen lastensuojelutoimenpide. Perhe- ja laitossijoitusten välinen ero oli suuri, ja niiden välimuodoksi perustettiin 1950-luvulla englantilaisten esikuvien mukaan sovellettuja perheryhmäkoteja. Lastenhuoltokomitean mukaan Suomessa oli vuoden 1946 lopulla 207 lastenkotia.

Lastenkotien laitostyypit vuonna 1946


    LaitostyyppiKunnallinenYksityinen
     Tavallisia lastenkoteja  85 61
     Pienten lasten vastaanottokoteja 7   15
     Muita vastaanottokoteja 9   6
     Äiti-lapsikoteja    - 7
     Raajarikkoisten koteja - 1
     Henkisesti jälkeenjääneiden koteja  2 2
     Turvakoteja    - 2
     Ammattioppilaitoskoteja  1 3
     Muita erityislastenkoteja  - 6
     Yhteensä    104   103

    Vuonna 1946 lastenkodeissa oli 7 416 lasta, noin 40 % huostaan otetuista lapsista. Näiden lisäksi oli kunnalliskoteihin sijoitettu 265 alle 2-vuotiasta lasta sekä 335 2 – 16- vuoden ikäisiä lapsia. 1940-luvun lastenkodit olivat vanhoja ja suuria, ja lähes puolet laitoksista oli perustettu ennen vuotta 1920. Myös  erityislastenkotien määrä yleistyi ja laitosten koko alkoi pienentyä valtionapusäännösten voimaantulon jälkeen.

    Lastenkotien toimintaan ja lapsiin kiinnitettiin paljon huomioita 1950-luvulla. ”Kaikenlaisista poikkeavuuksista oltiin kiinnostuneita”, myös lapsipsykologia ja psykiatria kehittyivät ja tuottivat teorioita, joiden testaamisessa otettiin  avuksi lastenkotilapset. Lastenkodeissa olevista lapsista tehtiin 1950-luvulla säännöllisiä tutkimuksia ja tutkimustuloksista tehtiin selvät johtopäätökset. Lapset määriteltiin  enemmän tai vähemmän ongelmallisiksi, poikkeaviksi, häiriintyneiksi tai heikkolahjaisiksi.



    Lähteet

    Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat 
    suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino 
    Oy, Helsinki. 

    Kaski Markus & Manninen Anja,  Mölsä P. & Pihko Helena (1998). 
    Kehitysvammaisuus. WSOY, Porvoo. 

    Nygård Toivo (1998). Erilaisten historiaa. Marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja  
    1900-luvun alussa. Atena, Jyväskylä

    Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 
    kirjapaino, Kouvola.

    Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388. 
    Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere

    Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

    Toikko Timo (2005). Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Vastapaino, 
    Tampere.

    Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

    Viitapohja Kari (2004). Kehitysvammahuollon tietopankki 
             http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/yleishis.htm

    Viitapohja Kari (2009). Kehitysvammahuollon tietopankki 
             http://www.saunalahti.fi/kup/syndrome/fasd.html
    Lähetä kommentti