Saksassa alkoi kehitysvammaisten joukkomittainen tuhoaminen v. 1939. Eglfing-Haarin sairaalassa vaikeavammaisia lapsia tapettiin nälkään, monessa muussa paikassa käytettiin kehon kuivumiseen johtavaa lämpöhoitoa.
Eglfing-Haarin sairaalan johtaja, natsilääkäri Hermann Pfannmuller perusti pitkin maata aikuisille kehitysvammaisille nälkätaloja (Hungerhauser). Virallisesti oli kysymys luonnollisista kuolemista tai normaaleihin sairaalarutiineihin kuuluvasta eutanasiasta.
Saksassa murhattiin vuosina 1939-1945 kaikkiaan 200.000-250.000 vammaista henkilöä, osa kaasukammioissa. Samaan aikaan natsisaksan miehitysjoukkojen SS-yksiköt panivat toimeen laajoja vammaisten eliminointioperaatioita myös Puolassa ja Venäjällä.
