Vammaisuuden, rikollisuuden, köyhyyden, alkoholismin, prostituution ja muun poikkeavuuden pelättiin johtavan ihmiskunnan taantumiseen. Myös monet kehitysvammahuollon johtohenkilöt uskoivat vajaamielisyyden ja rikollisuuden kytkeytyvän yhteen.
Kehitysvammaisten elinikäistä laitossijoitusta pidettiin välttämättömänä. Lisäksi vammaisuuden näkemisellä pelättiin olevan kielteistä vaikutusta terveiden lasten kehitykselle.
Ranskalainen psykologi Alfred Binet (1857-1911) kehitti v. 1903 älykkyystestin, joka koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Testin tarkoituksena oli erottaa heikkolahjaiset lapset apukoululuokille.
Kari Viitapohja: Kehitysvammaisuuden historiaa Kehitysvammahuollon tietopankki 