Silloin syömisestä saatu mielihyvä ylitti kohtuuden rajat ja alkoi lääkitä sosiaalisten tilanteiden jättämiä haavoja. Päivän koettelemukset muiden ihmisten parissa purkautuivat syödessä.
Etenkin kiinteiden keksien imeskely ja muu jatkuva napostelu tuntui rauhoittavalta. Tämä johti siihen, ettei syömisestä saanut koskaan tarpeekseen. Jos nälkääkin oli kertynyt, syömistä oli vaikea lopettaa. Oman toiminnan säätely oli aina ollut vaikeaa minulle; säännöt ja tavat tuntuivat ulkokohtaisilta ja kyseenalaisilta.
Karla Löfgren (2015) Syömishäiriön taustalla autismin kirjon häiriö? Sylillinen 9.9.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti