Käyttäydyin eri tavalla kuin muut lapset, enkä halunnut esim. välitunnilla mennä leikkeihin mukaan. Niinpä minutkin määrättiin tutkimuksiin, mutta niistä ei ollut mitään apua, koska minä en ollut ns. yhteistyökykyinen. Isä suuttui siitä kovasti ja kielti koko asian; ”Ei sinua mikään vaivaa”. Asia jäi siihen sillä kertaa.
Menin yläasteen jälkeen lukioon. Siellä oli vähän vapaampaa, mutta jonkinmoista kiusaamista esiintyi. Ajattelin ensimmäisen viikon jälkeen, että tämä ei ollutkaan ns. minun juttuni. Kävin kuitenkin sitkeästi ja rupesin viihtymään. Ystäviä en kuitenkaan saanut vieläkään. Viimeisimmältä koulutukseltani olen datanomi.
Nykyään minullakin on asiat paremmin. On perhe ja työtäkin on :) Olen jopa saanut muutaman ystävänkin :)
Minna
Puoltaja 29.8.2014 Vastaus käyttäjälle Todellinen parantuminen Aspergerista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti