Poikamme on ollut melko tavallinen lapsi. Kehitys on ollut neuvolakriteerein normaalia. Hän oppi soittamaan viulua 4 vuotiaana, seuraamaan nuotteja 5 vuotiaana. Lukea ja laskea hän osasi jo ennen kouluikää. Leikkitovereita ovat olleet pääasiassa kolme sisarusta. Hän oppi uimaan ilman uimakoulua 5 vuotiaana. Poika on taitava jalkapallossa ja pyöräilee mielellään. Hän keskustelee mielellään filosofisista aiheista. koulu on mennyt hyvin paitsi koulukiusaamista jota on ollut 1 ja 2 luokalla.
Syksyllä hän vaihtoi koulua Kaisaniemen musiikkiluokalle. Hän ei ole pystynyt täysipainoisesti käymään koulua, sillä ajoittain hän on poissaoleva. Poika oli aluksi Lastenklinakalla neurologisissa tutkimuksissa.
Hänellä ei todettu mitään laitteilla todettavaa poikkeavaa ja siirrettiin lasten psykiatrian tutkimusyksikköön. Pojan oltua sisällä tutkimuksissa ja lääkehoidossa 12 viikkoa saimme lopulta diagnoosin: lapsi on vajaaälyinen ja oire on psykoosi.
- Olemme kertakaikkiaan puulla päähän lyötyjä - diagnoosin vuoksi. Oireiluista huolimatta poika edelleen pystyy laskemaan ikäistensä laskutehtäviä, lukee Tinttejä, Asterixeja Myyrän seikkailuja. Kotona katsoi jopa salapoliisi "Monk"-sarjaa ja terävästi pystyi havainnoimaan tekijöitä, joilla Monk paljasti mm. sokean naisen syyllisyyden.
- Pojalle on varattu pitkäaikaispaikka Aurorasta. Pyysimma avohoitoa, mutta meille esitettiin, että se ei ole mahdollista - meidän pitäisi olla kiitollisia, että lapsemme on päässyt haluttuun hoitopaikkaan satojen lapsien jonon ohi.
- Emme ole kuitenkaan varmoja onko vajaaälyisyys diagnoosi oikea vaikka lääkäri sanoi sen olevan yhtä objektiivinen ja varma kuin syöpädiagnoosi.
- Emme myöskään halua nähdä lapsemme kroonistuvan pitkäaikaishoidossa.
Mitä me voitaisiin tehdä, että lapsemme saisi asianmukaista hoitoa?
