ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Margariinillä siedätyshoitoa

-->
Poika 04.04.05                                                                                                                                                                                                           

Tänään kävin iltapäivällä katsomassa poikaani osastolla. Poikaa ei aluksi näkynyt huoneessaan. Sitten hän löytyi lattialta makaamassa toimettomana. Vaihdettiin kuulumisia oman hoitajan kanssa. Kysyin voisiko poika saada vähän pidemmän koulupäivä, sillä hän tuntee itsensä turhautuneeksi ilman mitään tekemistä. Hoitaja vastasi, että lapsen kunto on huono. Hän tekee kaiken liian nopeasti. Jopa juoksee suihkuun, niin että pitää pidätellä ja pyytää rauhoittumaan. Ongelmia oli edelleen margariinin kanssa, Yritti ensin panna salaa hoitajista vain ohuen kerroksen leivälle. Kun hoitaja pani paksumman kerroksen lapsi kiihtyi.

Sanoin, että tässä rasvaasiassa ei ole tullut mitään edistystä kolmessa kuukaudessa, vaikka en ole enää kotiinkaan enää ostanut voimariinia. Eikö voitaisi jättää tämä turha ärsytyksenaiheuttaja pois. Käydessäni viikonloppunatäällä,  näin pojan ja hänen huonekaverisa syövän välipalaa yksin ja ilman mitään ongelmia. Poikani jopa sipaisi margariinia voileipäkeksin päälle ilman mitään painostusta. Uskon, että lapsen olo paranisi 100% jos annettaisiin lapsen itse säädellä rasva-annostusta. Syömisongelmaa ei lapsella ole osastolla ollut muutenkaan hän on lihonut täällä jo kaksi kiloa ja on aivan normaalipainoinen. Lääkitys on saanut vauhtia hänen ruokailuunsa. Ennen lääkitystä hän ei ahminut kuten nykyään – vaan söi hyvin hitaasti. Kotona ja koulussakin hän oli viimeinen nousemaan ruokapöydästä. Uskon, että vauhti kyllä laskee, kun lääkitystä vähennetään.

Osastonlääkäri olikin jo kertonut lääkityksen purkamisesta tämän viikon aikana. Olimme pyytäneet lääkityksen lopettamista, jotta nähtäisiin, mikä on lapsen tila ilman lääkitystä. Mielestäni osa lapsen oireista näyttää liittyvän lääkitykseen, kuten vauhti, ahmiminen ja hermostunut jalkojen heiluttelu paikallaan istuessa. Sanoin, että lapsen vointiin vaikuttaa osastolla monet ulkoiset asiat, joita kotona ei ole, Kotona lapsi nukkuu rauhallisesti ja hyvin toisin kuin osastolla, jossa hän näkee painajaisia ja herää yöllä istumaan sängyssään. Yöhoitaja oli löytänyt pojan kiirastorstain aamuna istumassa oleskelutilan sohvalla keskellä yötä. Huonekavein liikehdintä, ja kaihtimen raosta paistava katulamppu estää illalla nukahtamista. Myös lääkityksellä on väsyttävä vaikutuksensa.

Mutta kuten lapsen vauhti osoittaa – hänellä on suunnattomasti energiaa joka pitää purkaa. Makuuttaminen huoneessa vain lisää lapsen stressiä. Lapsi itse tuntee, että hän tarvitsee enemmän liikuntaa. Mielestäni pitäisi kuunnella lapsen ääntä – lepo ei häntä tässä tilanteessa auta. Kysyin hoitajalta, emmekö voi kuitenkin saada hänen koulupäiväänsä lisätunnin, sillä koulussa hän sisi sosiaalista valmennusta muiden lasten kanssa toisin kun täällä osastolla, jossa hän on yksin toisten lasten ollessa koulussa. Elias haluaisi liikuntaa, käsitöitä, piirustusta ja muita taitoaineita. Hoitajan mukaan välitunnilla lapsi ei liiku vain seisoskelee yksin nurkassa. Tämä on ollut lapsen tapa ennen koulun välitunneilla ennen  osastojaksoakin. Ellei kukaan kutsu häntä leikkeihin – hän on yksin. Normaalikoulussa asiaan kiinnitettiin sentään huomiota ja lapsi kutsuttiin leikkiin mukaan. Täällä asiaa pidetään koulupäivän pidennystä estävänä seikkana. Koulupäivän jatkaminen ei ole sopivaa, etenkin kun lääkitystä ollaan vähentämässä.

Lääkityksen vähentäminen ei välttämättä merkitse voinnin huonontumista – se voi merkitä jopa käännettä parempaan, Suomalainen tutkimus osoitti kuinka neuroleptipotilaiden lääkitystä vähennetämällä psykoosipotilaiden oireilu väheni. Kysyin, mikä merkitys on vanhempien mielipiteellä? Eikö lapsen vanhemmalla ole viimekädessä vastuu lapsen koulunkäynnistä? – Täällä sairaala päättää lapsen koulupäivän pituudesta, mutta voitte puhua opettajalle jos haluatte. Kävinkin puhumassa lapsen kanssa koulussa lapsen koulupäivän jatkamisesta. Läsnä oli apulaisrehtori, joka totesi sairaalan päättävän koulupäivän pituudesta. Kerroin , että olin puhunut asiasta hoitajan kanssa, jolloin hän lupasi välittää asiamme lapsen opettajalle.

Kävellessämme läheisessä metsässä, poikani kertoi vielä margariiniongelmasta. Kun lapsi oli pannut mieleisensä määrän margariinia leivälle, Hoitaja oli ottanut sen ja pannut paksun kerroksen margariinia sille. Kun lapsi oli alkanut pillittämään, hoitaja oli sanonut,” Ellet lopeta pillittämistä panen seuraavan leivän päälle kaksinkertaisen annoksen margariinia” – Tämä on kidutusta. Aivan kamalaa! En pysty syömään niin paljon margariina kun ne leipäni päälle panevat. Minkätakia minua täällä kidutetaan?

Olen pyytänyt lääkärin ja ylihoitajan tapaamisessa potilasopasta. Mutta sellaista ei kuulema ole. Potilasopas myös liian vaikea laatia, sillä kukin potilas on yksilö, ja jokaiselle hoito on erilaista. Tietoa hoidosta kehoitettiin hakemaan esimerkiksi lapsen psykoosin oppikirjoista. Olenkin yrittänyt etsiä tietoa Internetistä. Tällöin olen huomannut, että lapsen oireet viittaavat aspergeriin.

En osannut lapsen kysymykseen vastata, muuta kuin että ilmeisesti tämä osasto on tarkoitettu pääasiassa ylivilkkaille lapsille, joiden täytyy oppia tarkat säännöt ja rajat jotta pärjäävät koulussa. Sinä olet taas ”alivilkas” kuten veljesi asian ilmaisi. Sinä tiedät jo omat rajasi, mutta täällä halutaan selvittää missä sinun rajasi kulkee ja halutaan sinun oppivan sietämään asioita joita sinun on ollut vaikea sietää, kuten margariinin syömistä. Tämä hoito ei ole kidutusta vaan siedätyshoitoa. Tämä osastohoito on kuin peli, jossa sinua yritetään karaista kestämään vaikeatkin asiat Kun opit pelin säännöt ja sitetämään näitä sinulle vaikeita asioita pääset täältä pois, joten yritä oppia pelin säännöt, kohdata rajasi ja  sietämään asioita, jotka sinua ärsyttää, niin ehkä pääset pois ennenkuin hopitoajaksi arvioidut kaksi vuotta on kuluneet.

Vanhemmastakin hoito ja sen menetelmät tuntuvat kidutukselta. Itse olen sitä mieltä, että lapseni ei tälläistä siedätyshoitoa tarvitse. Tälläinen hoito voi aiheuttaa lapselle jopa uusia traumoja. Olenin ihmetellyt – kuinka hän on sitä kestänyt. Hoitajan mukaan hoidon ei pidäkään olla kivaa – tämä ei ole mikään lepokoti.


Lähetä kommentti