Silloin 1980–1990- lukujen taitteissa erityiskoulut olivat keskitettyjä. Sain lapsuuden asuinpaikassa tietynlaisen stigman siitä, että kävin ”vammaisten koulua”. Olin silloin mukautetulla luokalla, kun sanoin äidilleni, että haluan käydä koulua samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Minua tietenkin kiusattiin kahta kauheammin yläasteella, jonne minut integroitiin yleisopetukseen.
Minulle oltiin kateellisia, koska olin oppinut ottamaan asioista eri tavalla selvää kuin muut. Minulle oli jo lapsesta saakka opetettu käyttä- mään kirjastoa ja lukemaan erilaisia tietokirjoja asioista, joista olin oikeasti kiinnostunut. Muut ikäiseni lukivat joitakin tyttökirjoja, kun minä itse luin elämäkertakirjal- lisuutta, ja nuoruudessani erityismielenkiinnon kohteeni Applen tuotteiden lisäksi oli venäläinen taiteilija Ilja Repin. Pidin hänen maalauksistaan ja myöskin ihastuin Ilja Repinin taiteeseen, kun olin kahdeksannella luokalla koulussa.
Kävin äitini ja hänen miehensä kanssa katso- massa Retretissä taidemuseossa pariinkin otteeseen Ilja Repinin maalauksia ja minun mielestäni ne olivat innoit- tavia siihen aikaan, kun piirsin ja maalasin paljon erilaisia asioita. Minulla oli koulussa kuvaamataidon numero kymppi.
Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti