Helstenin toimenpiteet; kiinnipitely, silmiin katselu ja luja puhe (huutaminen) käyvät lapsen aisteihin sietämättömällä tavalla. Tuntohäiriöinen inhoaa pitelyä, autistinen lapsi välttää viimeiseen asti katsekontaktia, äänille yliherkkä menee sekaisin pelkistä kovista äänistä. Jos lujan puheen on tarkoitus ohjata lasta – viesti menee täysin ohi. On muistettava, että 80% viestinnästä tapahtuu ilman puhetta. Autistisilla lapsilla nimenomaan on vaikeuksia ymmärtää niin kasvojen ilmeitä kuin eleitä.
Tommy Helstenille ei kuitenkaan riitä mainitut laitoksissakin tutut kasvatusmenetelmät, mutta hän oikeuttaa syntymäpäivänä kermakakkuun kätensä tunkeneen lapsen lyömisen. Hänen mukaansa ongelmallismpaa on, että antaa periksi lapselle ja näin tulee palkinneeksi hänen itsepäisyyttään. Lapsen täytyy ymmärtää, että rajat pysyvät ja niistä ei lipsuta. Hellstenin mukaan väkivalta ei ole ongelma, kun käyttäjän motiivit ovat eettisesti kestävät. Tässä suhteessa hän on samoilla linjoilla George W, Bushin kanssa. Näinhän Irakin sota on meille myyty.
Ristiriita syntyy kun Helsten toteaa: ”Kestävät motiivit eivät myöskään johda sellaiseen väkivaltaan, joka satuttaisi tai vahingoittaisi. Lujasti kiinnipitäminen, läimäyttäminen ja muu vastaava riittää. Jos lasta halutaan vahigoittaa, on jo kyse vihansa purkamisesta lapseen. Rakkauden käytössä oleva viha tietää aina rajansa ja se on aina tervettä. Se pyrkii lapsen hyvään eikä hänen vahigoittamiseensa”. Kaikki tämä tuntuu kauniilta, mutta käytännössä on vain sanahelinää. Monet käytännön tilanteet osoittavat nimen omaan päinvastaista – rakkauden käytössä viha tuottaa jopa murhia.
Kun mennään väkivaltaiseen taltuttamiseen se tarkoittaa väkivaltaa. Hellsten unohtaa muualla teoksessaan mainitsevat tunteet. Vihassa rauhallisenkin ihmisen on vaikeaa hallita tunteensa. Usein viha purkautuu tavalla, joka vammauttaa lasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Hellstenin sanoin voi tietenkin jälkeenpäin perustella toimiaan – se oli vain rakkauden käyttöä, josta lapsi on hyötynyt.
Kirjallisuutta
Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London
Baron-Cohen, (1995) Mindblindness: an Essay on Autism and theory of Mind, MIT Press, london
Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning Disability Psychiatry, Saunders, London
Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham:
Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London
Helsten Tommy (2001) Vanhemmuus vastuullista vallankäyttöä. Gummerus Jyväskylä
Jones G, (2002) Educational Provision for Children with Autism and Asperger Syndrome
McDonnell,A.A. & Sturmey, P. (1993) Managing violent and agressive behaviour: towards better practice. teoksessa Jones & C.B. Eayrs (toim.) Challenging Behaviour and Intellectual Disability: A Psychological Perpective. Bild, Avon
Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham.
Samson, D. & McDonnel A.A.(1990) Funktional analysis and challenging behaviours. Behavioural Psychotherapy, 18, 259-271.
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti