ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Asperger diagnostiikan puutteet

Asperger -diagnostiikan menetelmät ovat vielä melko puutteelliset. Meillä ja muuallakin melko laajassa käytössä olevia seulontamenetelmiä, kuten Gilbergin kysymyssarjaa ei ole validoitu oikeastaan ollenkaan. 

Kärjistäen voidaan väittää, että emme tiedä, mitä niillä seulotaan. Aspergerin diagnostiikassa on tukeuduttu alunperin infantiilisen autismin diagnostisiin menetelmiin. Pakon sanelema menettely rikkoo tieteellisen metodologian oikeaoppisia sääntöjä.

Vahvasti kärjistäen voidaan sanoa, että menetellään ikään kuin hemoglobiinia määriteltäisiin senkkareaktion avulla. Kliinisen diagnostiikan kanonisoidun selkärangan muodostaa kuitenkin ICD-10:n ja DSM-IV :n kriteerit. Yleinen tapa ympäri maailmaa on se, että tavalla tai toisella selvitetään, täyttyvätkö nämä kriteerit vai eivät. Muutakaan järkevää menettelyä ei ole.

Neuropsykologisesta arviosta on usein hyötyä tutkittaessa neuropsykiatrisia häiriöitä, mutta se ei suoraan johda diagnoosiin. Suomessa on neuropsykologian professori Marit  Korkmanin johdolla kehitetty maailmalla eniten käytettyä lasten neuropsykologista testistöä (NEPSY), jota viime vuosina on täydennetty Asperger -osiolla.

Ikävä kyllä, autismitutkimuksen kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Christopher Gillberg on vakuuttavasti osoittanut, että jos ICD-10:n tai DSM-IV :n kriteerejä sovelletaan Aspergerin itsensä kuvaamiin tapauksiin, tulos on sangen hämmentävä: vain harvat "alkuperäisistä" potilaista saavat AS-diagnoosin!

Gillbergin ryhmän suoraviivainen päätelmä on tästä on se, että se viis välittää ICD-10:stä tai DSM-IV:stä. Ryhmän jäsenet käyttävät omaa kriteeristöään, joka heidän mielestään on "oikeampi", koska se on sopusoinnussa Aspergerin kuvausten kanssa.

Suomessa emme ole suhtautuneet näin ylimielisesti kansainvälisiin standardeihin, vaan olemme asettaneet diagnoosin, jos ICD-10:n tai DSM-IV:n tai paremmassa tapauksessa molempien kriteerit täyttyvät. Oma tutkimusryhmämme on myös sotkeutunut tähän vellovaan kriteerikeskusteluun osoittamalla, että ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia.

Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä uudella mantereella laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen "suojaa" siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät.

Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Se tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana. Käytännön työssä diagnostiikan teoreettiset ongelmat eivät ole mitenkään ratkaisevia järkevän toiminnan esteitä.

Tieteellisen tutkimuksen puolella tilanne on ongelmallisempi, sillä eri kriteerein määritellyt aineistot eivät ole vertailukelpoisia.


Von Wendt, Lennart & Avellan Anne (2007) Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi no. 4., Helsinki.
Lähetä kommentti