Joskus saatamme eksyä verkkosivuille, joilla autismikirjon ihmiset keskustelevat oireyhtymästä. Tv:n keskusteluohjelmassa eteemme tuodaan uusi kirjailija joka kertoo omaa tarinaansa. Kirjastossa huomaamme, että esimerkiksi kaikki Paula Tillin teoksen kopiot on lainassa.
Monet kirjailijat lukevat autismikirjon ihmisten omaelämänkertoja ja asiantuntijakuvauksia autismista kooten niistä aineksia teoksiinsa. Lukijat muodostavat oman kuvansa autismista lukiessaan näitä kirjoja. Kirjoista tehdään näytelmiä ja elokuvia jotka vaikuttavat huomaamattamme käsitykseemme autismista.
Ian Hackingingin mukaan otamme omaelämänkerrat lähes sananmukaisesti vaikka erotamme tekstistä kyllä vertauskuvat ja taiteellisen ilmaisun. Seulomme tekstistä omasta mielestämme uskottavan aineksen, jos se vahvistaa omaa kokemustamme aiheesta.
Hackingin arvelee, että omaelämänkerrat luo uusia aiemmin tuntemattomia kielikuvia, jotka kuvaavat aiemmin tuntematonta autismin kokemusta. Mielenkiintoista on kuvaavatko autismikirjon elämänkerrat autistitisen ihmisen elämää, vai siitä mitä autismi on.
Vahvistaako nämä omaelämämkerralliset tarinat autismikirjon ihmisten kulttuuri-identitteettiä? Antaako ne muille lukijoille kurkistukseen siitä miten autistinen ihminen ajattelee ja toimii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti