Vammaisten surmaaminen osana rotuhygieniaa

Natsit olivat suunnitelleet kehitysvammaisten ja mielisairaiden surmaamista jo ennen toista maailmansotaa, mutta se päätettiin toteuttaa vasta sodan aikana. 

Tarkoituksena ei ollut taistella vain kansakunnan geneettistä rappeutumista vastaan, vaan myös vapauttaa sairaaloiden vuodepaikkoja ja henkilökuntaa tulevaa sotaa varten. Vuoden 1941 loppuun mennessä olikin onnistuttu ”vapauttamaan” 93 521 vuodepaikkaa eutanasiaohjelman ansiosta. Vuosina 1939–1945 Saksassa surmattiin kaiken kaikkiaan 200 000 – 275 000 vammaista ihmistä.

Suurinta osaa lääkäreitä ei asetettu koskaan tuomiolle. Osa sotarikoksia tehneistä tiedemiehistä muutti Yhdysvaltoihin, monet entiset rotuhygieenikot toimivat vaikutusvaltaisina tutkijoina Saksassa 1970-luvulle saakka.

Rotuhygienian edustajia on esiintynyt sotien jälkeenkin. Nykyisistä näistä ns. bioeetikoista tunnetuimpia ovat Helga Kuhse ja Peter Singer.

Käytännön tasolla kehitysvammaisten ihmisten syrjiminen näyttäytyy tavallisesti ryhmäkoteja ja vastaavia asumisyksikköjä suunniteltaessa. Lähes poikkeuksetta ns. paremmin toimeentulevat naapurit ryhtyvät toimiin rakentamisen estämiseksi.

Kehitysvammaisuus ja ihmisarvo
Social inclusion classes