Asperger identiteetin antajana

Aspergerista on tullut oma kulttuurinen identiteettinsä, joka on opittu tuntemaan syrjimisen vastaisena, merkityksen antavana ja voimaannuttavana käsitteenä, jota niin moni aiemmin ”hulluksi” diagnosoitu on kiittänyt.

Asperger on antanut lyhyen, selkeän selityksen yksilön erikoisille piirteille ilman stigmaa. Miksi hyvästä käsitteestä pitäisi luopua? Siinä on jotain josta jokainen asperger pitää kiinni omalla tavallaan. Asperger merkitsee yhteistä kokemusta ja paikkaa autismin yhteisestä sateenkaaresta.

Asperger merkitsee asseille vapautusta hulluudesta ja holhouksesta. Pitääkö nyt hylätä tämä laitoskierteellä, kidutuksella, hiellä ja kyyneelillä ansaittu vapaus ja alistua uudestaan syrijvään kohteluun ja nöyristellä kallonkutistajien autisminkirjossa ilman omaa sanaa ja vahvaa identiteettiä?

Ei heitetä hyvää nimeä pesuveden mukana pois, juuri kun napanuora on saatu poikki! Erinomaista tunnustettua kansainvälistä nimeä ei kannata muotisyistä vaihtaa. Se olisi katasrofi varsinkin asseille, jotka rakastavat omaa kulttuuriaan ja identiteettiään.

Tieto näistä neurologisista poikkeamista kasvaa mm. geenitiedon myötä koko ajan. On hyvä että Asperger on vapautettu nyt myös diagnoosin nimensä antajan (kallonkutistajan) kahleista. Niin moni etsijä on kiittänyt luojaansa, että on lopulta löytänyt oman nurkkansa yhteisestä hiekkalaatikkosta ja paikkansa tässä hienossa Assi-kulttuurissa.

On turha ottaa diagnoosiin sen tarkempaa kantaa, kun tutkijat tai sitten lääkärit ja psykologitkaan eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Asperger-diagnoosista ja sen takia heittivät sen ulos DSM-5 manuaalista. Riittää että ihminen itse tuntee Aspergerkulttuurin omakseen.