Vahvuuksien kautta toimiminen on päinvastainen lähestymistapa kuin autismin diagnoosissa, jossa pureudutaan heikkouksiin. Autismin diagnostiset ominaisuudet, kuten sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation häiriöt, ovat käyttökelpoisia erotettaessa autismi muista vammaisryhmistä autismin kuntoutusta ja valmennusta suunniteltaessa.
Koulutuksen tulisi kuitenkin lähteä vahvuuksista, sillä vuorovaikutus, yhteistyö ja ymmärrys voi tapahtua vain toimivien kanavien kautta. Vahvuuksien kautta voidaan rakentaa valmennusohjelma, jossa vahvuuksia kehittämällä myös heikkoudet vahvistuvat.
Diagnoosit eivät kerro, miten autistismikirjon ihminen ymmärtää maailmaa, mitkä on hänen vaikuttimensa ja kuinka hän oppii parhaiten. Sensijaan autismikulttuuri vaikuttaa kullekin yksilölle ominaiseen vuorovaikutukseen ja käyttäytymismalleihin.
Autismikirjon vaikeudet eivät ole ainutlaatuisia. Autismille tyypillisiä häiriöitä voidaan tavata myös muissa neuropsykologisissa oireyhtymissä, kuten kehitysvammaisuus, oppimisvaikeudet ja kielelliset häiriöt. Autismi saattaa muistuttaa tiettyjä psykiatrisia sairauksia, kuten pakko-oireinen häiriö, skitsoidi persoonallisuus, ja ahdistuneisuushäiriöt.
Autismikirjon piirteitä voi nähdä myös osana normaalia lasten ja nuorten uhma- ja murrosikään liittyvää kehitystä. Autismi eroaa näistä kuitenkin vaikeuden ja vakavuuden osalta. Se on yhdistelmä sosiaalisen vuorovaikutukset ongelmia jotka aiheuttavat huomattavia toiminnallisia vaikeuksia. Autismikulttuurille on ominaista yhdistelmä erilaisia neuropsykologisia häiriöitä. Autismi ei ole jokin tietty kyky, kuten populaarikuttuuri antaa ymmärtää.
Mesibov Gary B. & Shea Victoria.The Culture of Autism From Theoretical Understanding to Educational Practice. Plenum Publishing Corp.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti