Kiusaajat ajoi katolle

Koulussa kyllästyin istumaan pulpetissa ja pian minut leimattiin häiriköksi. Lapset kiusasivat oudosti käyttäytyvää luokkatoveriaan.  

Minusta tehtiin syntipukki ja sijaiskärsiä. Kerran kiipesin koulun katolle karkuun kiusaajiani. Tästäkään ei rankaistu kiusaajiani, vaan minut ohjattiin rankaisujen jälkeen nyt terveydenhoitajalle, joka näki käytöksessäni psykiatrisen ongelman. Myös vanhemmat määrättiin erilaisiin tukimuksiin ja terapioiuhin.

Koulussa ei ymmärretty harrastuksiani. Koulupsykologi määräsi minulle erilaisita psykiatrisisia tutkimuksia. Vanhempani veivät minua sairaalasta toiseen joissa heitä haastaeltiin ja minulle tehtiin erilaisia kummallisia testejä. Minun piti tulkita kummallisia läikkiä, jotka näyttivät kuivuneelta linnunkakalta. Vanhempiani syytettiin siitä, että olivat antaneet minun vaeltaa yksin kaupungin katuja, vaikka itseasiassa olin joskus jopa karannut omille teilleni, sillä en jaksanut olla pienessä kaupunkiasunnossa.

Sitten minulle kerrottiin, että minut sijoitettaisiin uuteen kotiin sairaalan osastolle. Isäni tehtävä oli viedä minut tuohon sairaalaan. En kuitenkaan halunnut jäädä sinne. "En ole sairas! - haluan heti takaisin kotiin!" Huusin ja raivosin. Onni kääntyi ja isäni vei minut takaisin kotiin. Pitkään aikaan en ollut niin onnellinen, kun pääsin illalla takaisin omaan sänkyyni.. Lopulta löytyi psykologi, joka oli sattunut kuulemaan Aspergerin syndroomasta ja näin saatiin oireilulle nimi ja selitys.

Lähde: Minun tarinani

Aikuisena