Aspergerin laatimat varhaisimmat potilasasiakirjat ovat tuhoutuneet sodassa, mutta Hipplerillä oli käytössään diagnoosit 1950-luvulta 1970-luvulle. Tutkimuksessaan hän paikansi 81 Aspergerin entistä potilasta. Kaikki eivät halunneet osallistua haastatteluun tai muuten sopineet aspergerin oireyhtymän määrittelyyn nykyisten kriteerien mukaan. Jäljelle jäi 34 miestä, jotka suostuivat perusteelliseen haastatteluun.
Ensimmäinen havainto oli, että haastateltavien elämä ei ollut sujunut ongelmitta. Verrattuna normaaliin kontrolliryhmään useammat olivat työttömiä ja elivät yksin. Valtaosa oli kuitenkin tyytyväisiä elämäänsä, vaikkei ehkä yhtä iloisia kuin kontrolliryhmässä. Mutta silloin kun tutkitut olivat pystyneet toteuttamaan erityisiä mielenkiinnon kohteitaan, he tunsivat elämänsä varsin täysipainoiseksi. Tämän seikan oli Hans Aspergerkin kirjoituksissaan todennut.
Tutkittavilla oli keskimäärin tavallista korkeampi älykkyysosamäärä. Yli kolme neljäsosaa oli työelämässä. Verrokkiryhmää useampi oli itsenäisiä ammatinharjoittajia tai yrittäjiä. Monet toimivat tietokoneohjelmoijina tai elektroniika-alan tehtävissä. Mukana oli taiteilijoita kuten oopperalaulaja ja keraamikko. Aspergereille tyypillisesti heidän taiteeseensa liittyi toisto muodossa tai toisessa.
Yli puolet haastatelluista oli naimisissa, ja lähes kaikilla oli myös lapsia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että perhe-elämä olisi sujunut ongelmitta; vaan siinä oli monia vastoinkäymisiä. Heidän oli myös vaikea kuvata, mikä heissä oli alunperin kiinnostanut puolisoa.
Vaikka haastateltavat olivat Aspergerin entisiä potilaita, he eivät olleet aiemmin kuulleet Aspergerin oireyhtymästä. Itävallassa Aspergerin syndrooma on tullut julkisuuteen myöhemmin kuin muualla maailmassa.
.png)
Lähteet:
Adam Feinstein (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers
Pittsburgh Post-Gazette, lokakuun 16, 2008 Researcher brings message of hope to autism conference
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti