ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Yhdenveroisuus Vai Suvaitsevaisuus?

Suvaitsevaisuuskasvatusta on pidetty ratkaisuna syrjinnän ehkäisemiseen. Suvaitsevaisuuteen keskittyminen ei kuitenkaan poista syrjintää, joka muodostuu eri ryhmien välisistä valtasuhteista.

Suvaitsemiseetoksessa enemmistö suvaitsee vähemmistöjä ja ikään kuin antaa luvan vähemmistön olemassaololle, sen ominaisuuksista huolimatta. Suvaitsevaisuus siis ylläpitää enemmistön ja vähemmistön välistä valtasuhdetta. Suvaitseminen kohdistuu aina niihin, joita jo valmiiksi syrjitään.

Mutta kuka päättää, kuka on erilainen ja ketä pitää suvaita? Ihmisoikeudet eivät ole enemmistön oikeuksia. Oikeus ole- massaoloon kuuluu kaikille. Suvaitsevaisuuskasvatuksessa ongelmallista on, että se tapahtuu valtasuhteissa ylhäältä alas, enemmistöltä vähemmistölle. 

Hyväksymiseen liitetään ehto: suvaitsen sinua, vaikka olet erilainen. Eli esimerkiksi suvaitsen sinua vaikka et ole hetero tai suvaitsen sinua siitä huolimatta että et puhu suomea. Suvaitsemisen voi myös perua: en enää suvaitsekaan sinua.

Yhdenvertaisuus on paitsi arvo ja tavoite myös toimintaa. Se on normien kyseenalaistamista ja aktiivista valtasuhteiden purkamista. Suvaitsevaisuus perustuu normatiivisuuteen, eikä se kyseenalaista syrjinnän taustalla olevia normeja.

Yhdenvertaisuus on sen sijaan ehdotonta ja luovuttamatonta. Jokainen on yhdenvertainen eli samanarvoinen toisen kanssa sellaisena kuin on. On tärkeää, että tavoitteenamme on yhdenvertaisuus eikä suvaitsevaisuus. Tiivistettynä voidaan sanoa, että suvaitsevaisuus pitää yllä valtasuhteita, joita normikriittisyyden avulla halutaan purkaa.

Lähde: http://normit.fi/wp-content/uploads/2013/06/AlaOletaNormitnurin.pdf
Lähetä kommentti