ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Autistinen hulabaloo intialaiseen tapaan

Intialaisen Kiran Desain teos Hulabaloo hedelmätarhassa (1999) kuvaa autististista kommunikaatiota itämaisessa kulttuurissa. Intialaisessa yhteisössä ymmärretään poikkeavaa viestintää toisin kuin lännessä, jossa poikkeaviltakin vaaditaan yhteisten sääntöjen noudattamista. Elämä kääntyy päälaelleen, kun Sampath- poika kiipeää puuhun ja alkaa jakaa viisauksiaan:"Joka luumulla on alkunsa." Erakoituneesta, autistisesta pojasta tulee Shahkotin pikkukaupungin Baba, tietäjä-pyhimys. Autistisen neron viisaus vetää puoleensa muita omantakeisia ihmisiä - eläimistä puhumattakaan. Guavapuussa asuvasta pojasta tulee samalla myös kaupunkia terrorisoivan apinajoukon suosikki.

Erilaisuus on suvussa. Sampathin sisar Pinky viestii myös poikkeuksellisella tavalla. Ihastuessaan jäätelömyyjään hän osoittaa huomionsa puremalla irti tämän korvalehden. Myöhemmin tyttö sitoo rakkauskirjeensä kivenmurikkaan. Pahaa aavistamattoman pojan leukaan osuessaan se aiheuttaa verisen tilanteen, joka johtaa uhrin rakastumaan ärsyttäjäänsä. "Jos raketti on sytytetty, niin se kohta räjähtää, halusit tai et " – toteaa neropatti Sampath.

"Ei pidä niellä mitä tahansa jos tahtoo säästyä mahanpuruilta." Näitä elämäntotuuksia ihmiset tulevat kuuntelemaan ja jopa maksua vastaan - ja Sampathin pikkuvirkamies isä kerää kolehdin. Sampathille puusta tulee uusi koti, jossa kännäävät apinat hyväksyy oudosti käyttäytyvän nuorukaisen naapurikseen. Myös itämainen kulttuuri on valmis hyväksymään erilaisuuden ja löytää tarkoituksen oudolle käytökselle. Näin myös autistinen ihminen saa oman paikkansa, arvokkaan tehtävän ja ympäristönsä kunnioituksen. Yhteiskunnan patriarkaalisuutta ja naisten asemaa, köyhyyttä ja erilaisuutta käsitellään huumorin siivin. Lahjattomasta nahjuksesta nousee hengellinen johtaja.
Lähetä kommentti