Steriloiminen lopetettiin v. 1922, kun lääkintöhallitus huomautti Perttulan lääkärille, että vallitsevan lain mukaan steriloimista voidaan pitää laittomana ja rangaistavana tekona.
Tapahtumat olivat seurausta ajan hengen mukaisesta rotuhygienia-ajattelusta. Vammaisten ja psyykkisesti sairaiden mahdollisuudet saada lapsia tai avioitua haluttiin ehkäistä, koska näiden pelättiin saavan vammaisia jälkeläisiä.
Kehitysvammaisia koskenut pakkosterilointilaki säädettiin Suomessa kuitenkin vasta 1935. Mallia otettiin Yhdysvalloista ja Saksasta. Suomen vuoden 1929 avioliittolain taustalla oli yhteispohjoismainen v. 1913 valmistunut lakiesitys, jossa mielisairaan tai tylsämielisen naimisiinmeno oli kielletty rotuhygieenisten syiden vuoksi. Suomen avioliittolain 11 § kuului: Avioliittoon älköön menkö se, joka on mielisairas tai tylsämielinen.
Kari Viitapohja: Kehitysvammaisuuden historiaa Kehitysvammahuollon tietopankki 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti