Tämä ei ole sama lapsi, joka lähti lomalle

Viime kesänä vietin kesää lasteni kanssa maalla mummolassa. Lomilta palattuamme äiti kiinnitti huomiota nuorimman poikamme liikehdintään ja ääntelyyn. Hän käveli edestalaisin, tai olohuoneessa olevan kuntopyörän ympäri, liikutti käsiään osoitti etusormellaan ilmaan päästi suustaan suhahteluja ikäänkuin olisi ampunut. 

Poikaa oli vaikea keskeyttää. Hän ei kuunnellut mitä sanottiin. Itse luulin kyseessä olevan jonkun roolileikin. Äiti sanoi - tämä ei ole sama lapsi, joka lähti lomalle. Mitä on tapahtunut? Aloin miettimään onko jotain erityistä tapahtunut.

Olimme olleet pari kuukautta mummolassa, Keski-Suomessa veljeni luona ja poikien soittoleirillä. Mummolassa nuorimmainen ei ollut tullut uimaan niinkuin muut lapset, vaan mieluummin kävellyt edestakaisin laiturilla. Ajattelin, että syynä oli kylmä kesä. Sisarukset selittivät myöhemmin, että kuopus ei halunnut uida, koska oli nähnyt pikkulasten pissavan veteen.

Veljeni luona maalla poika ei aluksi suostunut juomaan tuoretta lehmän maitoa. Lähinnä ihmettelin, kuinka veljeni vaimo sai pojan ennakkoluulon väistymään ja pojan juomaan sitä. Välillä poika vetäytyi omiin oloihinsa käveli edestakaisin ja puheli yksinään. Häntä oli tuolloin vaikea keskeyttää ja hän ärsyyntyi keskeytettäessä.