Fyysinen harjoitus on helposti yhdistettävissä vapaa-aikaan, harrastuksiin ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Hyvä ravinto, säännöllinen hupi-toiminta, rentoutusharjoitukset, aromaterapia, hieronta ja taiteelliset ilmaisulliset toiminnat auttavat lasta voimaan hyvin.
Ennen kuin käytöstä voidaan muuttaa, on tarpeen oppia hallitsemaan sitä. Ensisijaista on että lapsi itse oppii hallitsemaan omaa tunne-elämäänsä ja muuttamaan haastavan käytöksen positiivisen kommunikaation malliin.
Ennen kuin lapsen käytös muuttuu, meidän pitää tulla toimeen hänen kanssaan. Tämä vaatii, että laitoksen, koulun ja kodin olosuhteet on suunniteltu niin, että haastavaan käytöksen hallitaan on varauduttu positiivisilla keinoilla. Konfliktitilanteet nostavat tunteita, tähän pitäisi varautua menetelmillä, joilla saadaan tunnetila pysymään tyynenä.
Fyysisiä rajoituksia pitäisi välttää viimeiseen asti ja pitää tarkasti sopia, mitä ne ovat. Hyvässä riskianalyysissä punnitaan mitä seurauksia pakkotilanteilla on. Jos lasta ei päästetä uimaan muiden lasten kanssa, ja hän kiukustuu siitä, paheneeko käytös, jos lapsen pyyntöön suostutaan ja päästetään uimaan muiden mukana?
Kasvattajat saattavat tuomita menettelyn "haastavan käyttäytymismallin vahvistamisena". Parempi tapa tulkita tilannetta on, että menettelyllä vältetään konflikti, joka auttaa konflikteista vapaan ympäristön luomisessa ja samalla se vahvistaa kommunikaatiotaitoja, ylläpitää ymmärrystä ja erilaisuuden sietoa. Mitä hyötyä henkilökunnallekaan olisi pakottamisesta ja aggressiivisen tilanteen luomisesta. Mitäpä lapset voisivat oppia sellaisesta konfliktista.
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti