Pikkuprofessorit

Asperger totesi, että autistinen psykopatia oli yleisempi pojilla kuin tytöillä. Se oli hänen mukaansa maskuliinisen ominaisälykkyyden äärimmäinen muoto. Myöhemmin tätä konseptia on kehitellyt Simon Baron-Cohen teoriassaan, jossa autismia selittävät ”äärimmäiset miehen aivot”.

Asperger kutsui potilaitaan “pikku-professoreiksi”, koska he kertoivat mielenkiinnonkohteistaan kovin yksityiskohtaisesti. Yksi heistä, Fritz V., valmistui aikanaan tähtitieteen professoriksi ja ratkaisi Isaac Newtonin työhön liittyvän virheen, jonka oli havainnut lapsena.

Toisesta lapsesta tuli myöhemmin kuuluisa kirjailija, joka syytti vanhempiaan joutumisestaan psykiatriseen sairaalaan psykopaattien joukkoon. Aspergerin oli tarkoitus myöhemmällä iällään tehdä seurantatutkimuksia, mutta hän ei ilmeisesti ehtinyt aloittaa niitä ennen kuolemaansa.

Kirjallisuutta:

Attwood, T (2012): Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Suom. Mira Karppelin
Feinstein, A (2010): A History of Autism: Conversations with the Pioneers
Grandin, T (2006): Thinking in Pictures. My Life with Autism
Sunzi (2005): Sodankäynnin taito. Suom. Matti Nojonen