ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Psykoterapiasta ei lapselle ollut hyötyä


Neuvolan täti epäili 5-vuotistarkastuksessa, että Jyri ei varmaankaan kuule, koska ei reagoinut tarpeeksi ääniin. Mentiin siis foniatrille. Foniatri sanoi, että kuulo on normaali. Palikkatestit Jyri suoritti huomattavasti itseään vanhemman tasoisesti. Koska sosiaaliset taidot olivat ilmeisen puutteelliset, foniatri suositteli osapäivätarhaa. Seurakunnan päiväkerhossa hän tosin oli käynyt jo 3- vuotiaasta.

Niinpä Jyri aloitti syksyllä osapäivätarhassa 25 lapsen ryhmässä, jossa vietti kaksi vuotta. Siellä olivat onneksi tutut oman pihan kaverit, jotka hyväksyivät Jyrin sellaisena kuin hän oli. Naapurin Katariinakin sanoi, että ”Kyllä minä menen Jyrin kanssa isona naimisiin vaikka se onkin tuommoinen ujokas”. Opettajalta tuli kuitenkin viestiä, että Jyri vetäytyy usein omiin oloihinsa eikä oikein leikkeihin osallistu. On vähän kummallinen lapsi.

7-vuotiaana alkoi koulu, yli 20 oppilaan ryhmässä. Opettaja oli huolissaan, kun pojalla oli pallo hukassa. Jyri oppi kuitenkin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan säädetyssä järjestyksessä, joten eka luokka tuli suoritetuksi. Ympäristöopin kirjan avaruussivut tekivät Jyriin suuren vaikutuksen ja kysymysten tulva oli loputon. Hiihtokilpailuissa hän menestyi ja olisi voittanut, ellei ”paras” kaveri olisi huutanut että odota, jolloin Jyri pysähtyi ja kaveri hiihti voittoon. Liika kiltteys ja kyvyttömyys pitää puoliaan onkin monta kertaa hänen elämässään kostautunut.

Ekan luokan jälkeen muutimme Vantaalle mieheni työmatkan takia. Kaikki vanhat kaverit jäivät. Koulussa ei ollut ketään tuttuja. Opettaja ei tiennyt, miten suhtautua. Jyri vetäytyi enemmän ja enemmän omiin oloihinsa. Hän lopetti puhumisen melkein kokonaan. Uni ei tullut yöllä. Kasvavaa ahdistusta oli kamala katsella. Ennen joulua tuli täysi romahdus. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että stressitaso ylitti sietorajan.

Joulun jälkeen Jyri sai paikan Lastenlinnan päiväosastolta ja sairaalakoulusta, missä sitten kävi päivittäin puolentoista vuoden ajan. Jyri oli vahvasti lääkittynä. Aloitettiin psykoterapia, joka jatkui sitten vuosia. Siitä ei ollut mitään hyötyä, jos ei ehkä kovin paljon haittaakaan. Kuljettamiset kaksi kertaa viikossa veivät aikaa ja voimia. 
 
Meitä vanhempia tutkittiin tarkkaan ja mielestämme syyllistettiin, kunnes kuvioon tullut uusi lääkäri Jari Sinkkonen antoi meille synninpäästön. Hän sanoi, että Jyri on herkkä lapsi, joka ehkä hyötyisi musiikkiharrastuksesta. Hän ehdotti soittimeksi viulua. Silloin sitä ei vielä aloitettu (eikä viulua myöhemminkään). Autismista ei edelleenkään tiedetty mitään tai jos tiedettiinkin, ei ainakaan osattu mitenkään ottaa hoidossa huomioon.




...jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.
Lähetä kommentti