"Pahin, pitkällisin ja vaarallisin kaikista erehdyksistä on toistaiseksi ollut eräs dogmmtikon-erehdys, nimittäin Platonin keksimä puhdas henki ja hyvä sinänsä". "Puhua hengestä ja hyvästä niinkuin Platon niistä puhui, merkitsi totuuden kääntämistä päälaelleen ja itse kaiken elämän perusedellytyksen, perspektiivisyyden, kieltämistä.
Me luomme itse todellisuuden. Kaiken pohjalla on luominen ja tahto. Tietoisuus itse säätää to del li suu den yleisimmät piirteet. Inhimilliset ominaisuudet - tunteet, laiskuus, tottumus - värjäävät kaikkea tiedostamista, myös havaintoa. Kaikki on tulkintaa. Missä on "totuutta" on tulkintaa, missä on "todellisuutta" samoin. Mitään puhdasta tietoisuutta ei ole. "Suurin osa tietoista ajattelua on luettava vaistotoimintoihin".
Ihmisen eläimellinen tausta paljastuu kaiken sivistyksen, kulttuurin ja tie dostamisen ennakkoehtona ja synnyttäjänä. Olisi itsepetosta käyttää "välkkyviä, kiliseviä, juhlallisia sanoja: rehellisyys, totuudenrakkaus, viisaudenrakkaus, tiedolle uhrautuminen, totuudellisuuden sankaruus, - niissä on jotakin, mikä saa ylpeyden paisumaan". " Imartelevan värin ja päällesivelyn alta täytyy voida saada selville homo naturan kaamea perusteksti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti