ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Missä on psykiatrian tieteellinen pohja?

Työterveyspsykologi Vesa Talvitie ja Psykiatriaosaston ylilääkäri Risto Skoglund pohtivat Lääketieteellisen Aikakausikirja Duodecimin katsausartikkelissa mm. biologisen ja psykologisen psykiatrian teorioiden paikkansapitävyydestä.

Ovatko psyykkisen oireen syyt esitetyn teorian mukaisia? Minkä suuntauksen tai teorian voi olettaa olevan hyödyllisin? Olisiko pyrittävä paitsi poistamaan oire tai lievittämään sitä, myös auttamaan potilasta ymmärtämään oireen psykologisia (ja miksei biologisiakin) syitä.

Diagnoosit heijastavat yhteiskunnan arvoja

Szaszin (esim. 1972) mukaan psykiatriset diagnoosit heijastavat aina ja välttämättä ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja tämän takia psyykkiset sairaudet eivät ole olemassa samalla tavalla kuin somaattiset. Szasz ja erityisesti Michel Foucault (1975) ovat tuoneet esiin, kuinka psykiatrinen diagnostiikka on ollut yhteiskunnan kontrollipyrkimysten palveluksessa. Psyykkisten sairauksien "objektiivinen", yhteiskunnassa vallitsevista arvoista riippumaton määrittely nähdään edelleenkin ongelmallisena (Ghaemi 2003, Charland 2004, Hansen 2004, Thornton 2007).

In the animal kingdom, the rule is, eat or be eaten; in the human kingdom, define or be defined.
- Thomas Szasz

Ydinasiat

  • Psykiatrian jakautuminen biologiseen ja psykologiseen suuntaukseen on heijastuma uonnontieteiden ja ihmistieteiden välillä vallitsevasta kuilusta. 
  • Kummankaan suuntauksen taustalla ei ole yhtenäistä teoriapohjaa, joten niiden vertailu on vaikeaa.
  • Suuntausten luomat selitykset eivät ole kilpailevia tai toisensa pois sulkevia.
  • Oireilla on sekä ”läheisiä” (ajankohtaiset psykolo giset ja neurofysiologisetseikat) että ”etäisiä” syitä (geneettiset ja elämänvaiheisiin liittyvättekijät).



Kirjallisuutta

Charland LC. Moral treatment and the personality disorders. Kirjassa: Radden J, toim. The philosophy of psychiatry. A companion. New York: Orford University Press 2004, s. 65–77.
Foucault M. Surveiller et Punir. Paris: Gallimard 1975. Suom. Tarkkailla ja rangaista. Helsinki: Otava 1980
Ghaemi SN. The concepts of psychiatry: A pluralistic approach to the mind and mental illness. Baltimore: The Johns Hopkins University Press 2003.
Hansen J. Affectivity: depression and mania. Kirjassa: Radden J, toim. The philosophy of psychiatry. A companion. New York: Orford University Press 2004, s. 36–53.
Kiikeri M, Ylikoski P. Tiede tutkimuskohteena. Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus 2004.
Ross CA, Pam A. Pseudoscience in biological psychiatry. New York: John Wiley &
Sons, Inc 1995.
Szasz TS. The Myth of mental illness: foundations of a theory of personal conduct. London: Paladin Grafton Books 1972.
Talvitie V. Stiiknafuulia? – Neuropsykoanalyysin annista psykoanalyysille. Psykoterapia 2007;2:98–105.
Talvitie V. Kognitiivinen neurotiede, psykologinen selittäminen ja psykoterapia. Psykologia 2008;3:168–82. www.psykoterapiaa.net/Vesa/.
Talvitie V, Ihanus J. The psychic apparatus, metapsychology and neuroscience toward biological (neuro)psychoanalysis. Neuro-Psychoanalysis 2006;8:85–98.
Thornton T. Essential philosophy of psychiatry. Oxford: Oxford University Press 2007.
Weaver IC, Cervoni N, Champagne FA, ym. Epigenetic programming by maternal
behavior. Nat Neurosci 2004;7:847–54.
Ylikoski P, Kokkonen T. Evoluutio ja ihmisluonto. Helsinki: Gaudeamus 2009.
Zachar P. Psychological concepts and biological psychiatry: a philosophical analysis. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company 2000
Lähetä kommentti