ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

torstai 22. marraskuuta 2012

Onko autismilla oma kielensä?

Autismin pääongelma on viestintä. Ongelman ratkaisu on autistien  oman viestinnän ja kielen kehittäminen. Se on suuri, mutta antoisa  haaste. Olisikin koottava yhteen ne, jotka tätä kieltä haluavat  kehittää. Tähän asti kieltä ovat kehittäneet autististen lasten  vanhemmat muiden asiantuntijoiden avulla. Nyt on aika autistien itse  kehittää omaa kieltään. Oman kielen löytäminen antaa autisteille  saman aseman, joka vähemmistökielillä jo nyt on mm. Euroopan  Unionissa. Kiinnostaako sinua autistien kielen kehittäminen? Kirjoita  tälle kanavalle mielipiteestäsi, kokemuksistasi ja käytännön  ehdotuksia oman monikanavaisen kielen kehittämiseksi.   

 Kun googlettaa hakusanoilla "autism language" tuloksena on 720  tekstiä, joissa pääosin aiheena on autismin yhteys kielellisiin  vaikeuksiin. Luin tässä ukrainalaisen Olga Bogdashinan kirjaa  "Communication Issues in Autism and Asperger Syndrome". Bogdashina tuo esille faktan, että kieli ei ole pelkästään sitä, mitä yleisimmin tuotetaan puheena ja kirjoituksina, vaan eri aistikanavien käyttöä. Autisti käyttävät näitä kanavia kuitenkin rajoitetusti.

 Itse olen pähkäillyt visuaalisen kielen: valokuvan kanssa  koulupojasta lähtien. Miettiessäni ratkaisuja autismin tuottamiin  kommunikaatio-ongelmiin asia alkoi valjeta. Se mikä aiheuttaa monia  autistien kommunikaatio-ongelmia on niin sanottu kasvojen tai kehon  kieli, jota autistien on vaikea tulkita saman aikaisesti, kun  keskittyvät puheen kuulemiseen. Tämä rajoittaa kovasti  ymmärtämistä ja viesti jää vajaaksi ja viestin tulkinta  "kirjaimelliseksi".    Autisti ei opi itsestään sanojen monnimerkityksellisyyttä. Itse  muistan, kuinka vasta oppikouluaikoina opin sanojen  monnimerkityksellisyyden. Vastaukseni saattoivat kuulostaa oudoilta,  kun ymmärsi asiat kirjaimellisesti. Kun tajusin, mistä on kysymys  käänsin sen vitsiksi salatakseni "tyhmyyteni". Tätä opettajat  pitivät outona käytöksenä.

Edelleenkin huumorintajuani pidetään  erikoisena. Olen huomannut, että oma poikanikin on oppinut saman  tekniikan. Kun ymmärtää kirjaimellisesti jonkin asian, ja muut  ihmettelee tulkintaa, hän selittää "Se oli pikku vitsi vain".    Olen joutunut viimepäivinä paneutumaan Intialaisen kuuron pojan  opettamiseen ja kieliasia on tullut monella tasolla esille. Jotkut  työkavereistani luopuivat hyvin pian mahdottomalta vaativasta  tehtävästä. Ehkä itse olen kovin itsepäinen, sillä en ole antanut  periksi, vaan olen pyrkinyt löytämään vastauksia tähän  haasteeseen.

Huomasin, että monet asiat, jotka auttavat asseja auttaa  myös kuuroja. Pitää antaa aikaa ja työskennellä muilla kanavilla  kuin kuulo. Ilokseni olen huomannut, että kommunikaatio pelaa, vaikken  viittomia paljon vielä hallitsekaan. Kun muut opettajat epäilivät,  että viesti ei mene perille - saatoin itse todeta, että poika oppii  jopa paremmin kuin muut opiskelijat. Muilla opiskelijoilla on ylen  määrin aistillisia ärsykkeitä, jotka vievät huomion pois  opittavasta asiasta. Kanavien kapeus palvelekin tässä tapauksessa  paremmin oppimista.  

Liian usein tuijotetaan sanoihin - kieltä määriteltäessä.  Varsinkin autistit ymmärtävät kielen kirjaimellisesti. Mutta autismi  itse onkin hyvä esimerkki kielestä, joka muodostuu aistikanavien  erilaisesta käytöstä. Viestintätilanteessa usein autistilla saattaa  olla vain yksi aistikanava kerrallaan käytössä. Itse olen  likinäköinen. Kouluaikoina ei tiennyt tätä, luulin että kaikki  muutkin näkevät samalla tavalla. Keskityin kuulokanavan käyttöön  ja pärjäsin sen avulla varsin pitkälle, vaikka en luokan perältä  nähnyt ollenkaan taululle.

Autistien "kuntoutus" on kullekin lapselle sopivien aistikanavien  löytämistä ja hyödyntämistä. Kuten kuurot ja sokeat autistien  pitää kehittää omaa kommunikaatiotaan. Audio- ja visuaalisten  kanavien lisäksi on tilanteesta riippuen löydettävä myös muut  sopivat kanavat vuorollaan kuten tunto, haju ja maku sekä  tasapainoaistit. Jotkut taidot, missä tarvitaan monen aistin  samanaikaista koordinaatiota voi olla todella pelottavaa ja vaikeaa  oppia. Itselleni tästä on paras esimerkki autolla ajo, jossa  ajoneuvon hallinnassa kaikki aistit ovat tarpeen.

Ajamaan oppiminen oli  todella vaikeaa. En pysty ajamaan, jos tuntuu, että en hallitse  tilannetta. Lumisade on kaikkein vaikein tilanne, kun tuntuu että ei  ole mitään tuntumaa ympäristöön.    Kullakin autistilla on omat vahvat kanavansa. Itse olen kehittänyt  visuaalista kanavaa. Logiikkani on ollut se, että olen kehittänyt  kanavaa, jossa olen huomannut puutteita. Näin olen harjaannuttanut  visuaalista puolta ehkä enemmän kuin muita kanavia.  

Autismi on viestintää. Se myös oma kielensä, jolle on ominaista  aistikanavien rajoitettu käyttö aivan samoin kuin esimerkiksi  sokeilla, kuuroilla tai mykillä. Autisteissa on myös kielitutkijoita  ja monia taitavia sanan käyttäjiä, joita sanallinen kanava ei  rajoita. Toivottavaa olisikin löytää ryhmä kiinnostuneita eri  aistikanavien asiantuntijoita kieltä kehittämään.
Lähetä kommentti