Vain kaikkein lievimmin kehitysvammaiset saattoivat selviytyä varhaislapsuudestaan hengissä. Vammautuneiden lasten murhaaminen oli tavallista, vaikka katolinen kirkko sen kielsikin.
Pimeällä keskiajalla Länsi-Euroopassa luostarien yhteyteen ryhdyttiin perustamaan hoitopaikkoja, joissa mielenvikaiset sidottiin ja teljettiin koppeihin. Ruoskimisen uskottiin saavan hullut järkiinsä. Keskiajalla Islamilaisessa arabimaailmassa suhtautuminen pitkäaikaissairaisiin oli humaanimpaa.
Kari Viitapohja: Kehitysvammaisuuden historiaa Kehitysvammahuollon tietopankki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti