Paha henki tunkeutui sieluun

Sairaudet ymmärrettiin joko kanssaihmisten ja ympäristössä lymyilevien henkien pahanteoksi tai jumalien aiheuttamiksi. Ensin mainittuja vastaan saattoi kamppailla saunan, loitsujen ja yrttien avulla, viimeksi mainitut johtivat kuolemaan. Mielenvikaisuus tai kaatumatauti olivat seurausta pahan hengen tunkeutumisesta ihmisen sieluun.

Suomen alueella asui 800-luvulla korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vanhojen saagojen mukaan muinaisen kuningas Kaukomielen hallitsema Kainuun valtakunta käsitti suurin piirtein Satakunnan, Pohjanmaan, Kainuun, Etelä-Lapin ja Pohjois-Ruotsin.

Saamelaiset elelivät Lapissa. Laajalle levinneen Karjalan heimon pääasutusalue oli Laatokan lähellä sijaitsevan Käkisalmen tienoilla, suomalaiset (vakkasuomalaiset) taas olivat keskittyneet Karjaan ja Uudenkaupungin akselille.

Myös Pirkanmaalla asuneista hämäläisistä löytyy mainintoja. Varsinaisia kaupunkeja ei ollut. Metsästys ja kalastus olivat keskeiset elinkeinot, vaikka myös karjanhoitoa ja maanviljelystä harjoitettiin.

Tanskan, Norjan ja Ruotsin sotaisten viikinkien piirissä oli tapana, että heikkokuntoiset lapset jätettiin heitteille.

Kari Viitapohja: Kehitysvammaisuuden historiaa Kehitysvammahuollon tietopankki