Keskusteluissa hoitohenkilökunnan kanssa saimme käsityksen, että kyseessä ei ole aivan tavanomainen psykoosi, sillä lapsen possaoleva tila on helposti keskeytettävissä esimerkiksi kysymällä häneltä jotakin. Tukimusjaksolla hän on ollut erityisen taitava muistipeleissä. Palapelejä hän kokoaa alkaen yksityiskohdista. Uusia pelejä hän on oppinut nopeasti ja nauttii pelaamisesta, mutta suutahtaa helposti tappioista.
Hän menee mielellään huoneeseensa ja sammuttaa valot. Kun hoitaja kysyi miksi hän sammuttaa valot, vastaus oli, että hän haluaa säästää sähköä. Saatuaan äskettäin jonkun pelin omakseen, hän sanoi, että ei halua ottaa sitä vastaan, sillä sairaalalle tulee liian kalliksi antaa pelejä pois. Kotonakin poikamme on tarkka kaikkien asioitten kanssa. Hän on tarkka myös rouan ja ruoka-aineitten suhteen. Kuten hoitaja sanoi "liian tarkka". Poika noudattaa mielellään sovittuja ohjeita ja valittaa, jos joku koulussa, kotona tai sairaalassa ei noudata sovittuja periaatteita.
Lapsemme hoito- ja tutkimusjaksosta on varmasti ollut hyötyä lapsellemme. Hän on nauttinut pelaamisesta aikuisten kanssa, lyhyistä koulupäivistä ja asumisesta yksin omassa huoneessa. Varjopuolena on ollut eristyminen muusta yhteiskunnasta ja rankka lääkehoito, joka todettiin diagnoosin myötä turhaksi. Jatkoa ajatellen en ole kuitenkaan varma hyötyykö hän parhaalla tavalla suunnitellusta hoidosta lasten psykoosiosasolla.
Keskusteltuani lapsemme tilanteesta erään ulkopuolisen lääkärin kanssa, hän kysyi onko aspergerin mahdollisuus selvitetty. Kysymmekin kuinka vielä voisimme selvittää aspergin mahdollisuutta? Olisimme todella kiitollisia, jos voisitte auttaa meitä tässä epävarmassa tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti