Asperger-ihmisen on vaikea tunnistaa itseään autismin kirjossa

Taitojen kehittyminen on hyvinkin epätasaista. Sosiaalisilta taidoiltaan kahta samanlaista autismin kirjon yksilöä ei ole. Ammattiauttajat näkevät asiakkaansa vain silloin, kun apua tarvitaan. 

Sosiaalisen tuen tarve lakkaa, kun henkilö oppii parantamaan vuorovaikutustaitojaan, ymmärtämään paremmin toisten ihmisten ajatuksia sekä ilmaisemaan tunteitaan tarkemmin ja monipuolisemmin.

Asperger-ihmisen on vaikea tunnistaa itseään autismin kirjossa, sillä jokainen yksilö on erilainen. Monasti ne jotka ovat saaneet diagnoosin eivät hyväksy toista "aidoksi assiksi" koska hänenen ongelmansa ovat erilaisia kuin omart.

Iän myötä moni Asperger-ihminen oppii vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisen viestinnän tulkintaa. Vuosikymmenten saatossa nämä vahvistuvat jopa tasolle, jolla ulkopuolinen ei enää edes huomaa erilaisuutta.

Salaperäisesti Asperger-ihmiset katoavat näkyvistämme sulautuessaan massaan harmaaseen. Vaikka vuorovaikutusongelmat usein häviävät, monet neurologiset ongelmat eivät poistu ja uusia ongelmia saattaa ilmaantua. Neurologiset ongelmat ovat kuitenkin yksilöllisiä eikä niitä voi yleistää.

Yhdysvaltalainen etologi ja Asperger-asiantuntija Temple Grandin kuvaa omaa selviytymistään: ”Tiedän, että elämästäni puuttuu asioita, mutta minulla on kiehtova työ, joka täyttää jokaisen hereillä viettämäni tunnin.

Kun pidän itseni kiireisenä, en ehdi ajatella, mitä minulta ehkä puuttuu. Joskus vanhemmat ja ammattilaiset murehtivat liikaa autistisen aikuisen sosiaalista elämää. Luon sosiaalisia kontakteja työni kautta. Jos henkilö kehittää lahjojaan, hän tapaa ihmisiä, jotka jakavat hänen kiinnostuksensa.”

Kirjallisuutta:

*Attwood, T (2012): Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Suom. Mira Karppelin
Feinstein, A (2010): A History of Autism: Conversations with the Pioneers
Grandin, T (2006): Thinking in Pictures. My Life with Autism
Sunzi (2005): Sodankäynnin taito. Suom. Matti Nojonen