Kotiin tukea ei kuitenkaan koskaan saatu, vaikka sitä vanhempani halusivat. Onnekseni vanhempani uskoivat omaan intuitioonsa ja lapseensa ja pelastuin ”hullujen huoneesta”.
Luulin, että tulevaisuus on nyt 2000-luvulla. Mutta suureksi hämmästyksekseni edelleenkin kuulen vastaavia tarinoita siitä, kuinka lapset ja heidän perheensä kärsivät väärin ymmärryksestä. Miksi perheitä ei kuunnella? Terveydenhuollon ammattilaiset kertoivat toimivansa 20-vuoden asiantuntemuksella. Ilmeisesti se kuitenkin merkitsee, että heidän osaltaan mikään ei ole muuttunut 20 vuoteen. Toivoisinkin, että alan järjestöissä kuultaisiin terveydenhuollon ”asiantuntijoiden” sijasta myös lapsia ja heidän vanhempiaan.
Ei ole enää mitään syytä kutsua itseäni Aspergeriksi. Minulla on oma perhe ja työ. Olen siis parantunut. Toivottavasti kokemukseni auttaa myös muita parantumaan Aspergerista.
nimim. Todellinen parantuminen Aspergerista. Julkaistu Puoltajassa 20. elokuuta 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti