Kun lapsen riistolla rangaistaan perhettä

Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. 

Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet.

Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:

- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.

- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.

Ote Autismi-lehti no.3 2007 artikkelista