Kun vanhemmat eivät ymmärrä haastavaa lastaan

Kuinka monet vanhemmat eivät ole ymmärtäneet haastavasti käyttäytyvää lastaan ja vieneet tämän lopulta tutkittavaksi *.

Vuoden 2004 Nobel-kirjailija, kuusivuotias Elfriede Jelinek, oli eräs itävaltalaistytöistä, joita vietiin Aspergerin Wienin klinikalle tutkittavaksi vuonna1952. Kirjan laajuisessa haastattelussa vuodelta 1995, syrjäänvetäytyvä Jelinek sanoi: “Todellakin olin Aspergerin potilat. En kuitenkaan Asperger autistinen, vaikken todellakaan kaukana siitä.”

Taaksepäin katsottuna hän piti viemistään Aspergerin potilaaksi äidiltään “rikoksena”: “Sen jiaan, että hän olisi vienyt minut leikkimään ulos ikäisteni lasten kanssa, äitini vei minut vaikeasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.”

Asperger lopulta diagnosoi nuoren Elfrieden hakevan jännitystä, jolle piti vaan löytää sopiva purkautumistie. Hän kärsi täydellisen hermoromahduksen 18 vuotiaana enennkuin löysi kirjoittamisesta sopivan purkautumistien.

Adam Feinstein kertoi Elfriedestä selvittäessään autismin tutkimuksen tuntematonta historiaa teoksessaan; A History of Autism: Conversations with the Pioneers. Tiedonkeruuta varten hän teki maailmanympärimatkan, jossa haastatteli Autismin tutkijoita, mm. Kennerin ja Aspergerin läheisiä, sekä autismin kirjon järjestöjen ihmisiä.

Otteita Feinstein kirjasta voi lukea verkkokirjakauppojen-sivustoilta, Feinster avaa tarkemmin myös Kennerin ja Aspergerin suhteita. Hän mm. esittää epäilyksen, että Kenner olisi käyttänyt hyväkseen Aspergerin tutkimuksia tämän nimeä mainitsematta.

*)Itsekin taisi olla tuollainen. 

Isäni vei minut Arvo Ylpön nähtäväksi. Hän totesi, että ”Terve vilkas normaali poika tämä on” Näin pääsin kuin koira veräjstä. Myöhemmin kuitenkin minut vietiin pitkän raivonpuuskan takia maalaissairaalaan, jossa huusin yksin pinnasängyssä, mutta kukaan ei tullut katsomaan. Syynä raivooni oli, ettei isäni ottanut minua mukaansa, kun lähti liikematkalle, kuten oli aina ennen tehnyt. Olin tuolloin ehkä alle 4 vuotias.