Voimmeko sanoa, että normaali on enemmistön ominaisuus? Tarkoittaako normaali luonnollista? Millä mitataan, mikä on lunnollista ja mikä on sairasta? Tähän käytetään amerikkalaista psykiatrien "raamattua" American Psychiatric Association’s Diagnostic and Statistical Manual (DSM), jonka viides painos julkaistiin 2013.
Psykiatrisissa tutkimuksissa USA:ssa pitää käyttää DSM-luokitusta DSM code, vaikka jo uusinkin painos on todettu epätäsmälliseksi ja virheelliseksi. On todettu, että diagnoosi vaikuttaa myös tutkittavaan. Mikä on vaikutus tutkittavaan, jos tutkija toteaa, että potilas on normaali? Mistä hän hakee normaalin piirteet?
Miten ihminen muuttuu, kun yhtenä päivänä hänellä todetaan diagnoosi ja toisena päivänä se puuttuu. Sairaus ei voi olla milipidekysymys. On jo koettu, että diagnoosit, jotka mainittiin aikaisemmissa painoksissa, eivät enää olekaan sairauksia, vaan kuuluvat ihmisen normaalin käytöksen kirjoon. Ehkä diagnoosi pitäisi tehdä vain silloin, kun siitä on hyötyä diagnosoitavalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti