DSM-III - autismin tunnustaminen

Mutta vuonna 1980 julkaistu amerikkalainen mielenterveyden käsikirja DSM-III merkitsi autismin tunnustamista ja tunnistamista erilisenä oireytymänään.

Siihen oli kaksi huomionarvoista syytä psykodynaamisen terapian lakastumisen ohella. Ensimmäinen oli se, että manian hallitsemiseen löydettiin kerrankin tehokas lääke. Australialainen John Cade (1912-1980) havaitsi, että litium todella auttoi, ja valtoimen epäilyn (ja monien tahattomien yliannostusten) jälkeen Yhdysvaltain lääkevirasto FDA hyväksyi sen käytön 1970. Maanisen depression hoitoon se sallittiin 1974. Sitä ennen mihinkään mielisairauteen ei oikeastaan ollut tehokasta lääkehoitoa, mutta nyt oli löydetty jotakin toimivaa.

Tarvittiin selvät käyttäytymiskriteerit, jotta voitaisiin selvittää, kenelle litiumista olisi hyötyä. Toinen syy oli 1972 tehty vertaileva tutkimus skitsofrenia- diagnooseista Lontoossa ja New Yorkissa. Tilanne oli perin nolo. Skitsofrenia diagnostisoitiin suunnilleen kaksi kertaa useammin New Yorkissa kuin Lontoossa. Oireista oltiin yhtä mieltä, lopullisesta diagnoosista ei. "Operationaalisia”' kriteerejä piti korjata.

Koska emme ymmärtäneet useimpien mielisairauksien syitä - tai pikemminkin syysuhteista oli liian monta toistensa kanssa yhteensopimatonta teoriaa - meidän pitäisi tukeutua oireisiin, havaittavissa oleviin oirekokonaisuuksiin, lyhyesti sanoen käyttäytymiseen, josta voidaan olla jossain määrin samaa mieltä (Hacking 2013).

Hacking I, Lost in the Forest. London Review of Books. Vol. 35, No. 15, 2013. 7-8.

Vaikka teoria jääkaappiäideistä hylättiin 1980 -luvulla, hoitokäytännöissä sitä ei ole kuitenkaan unohdettu.