Yksilön edellytysten mukainen omatoimisuus itsensä huoltamisessa sekä erilaiset kodinhoidolliset taidot perustuvat harjoitteluun varhaisvaiheista lähtien. Näiden valmiuksien taso vaikuttaa ratkaisevasti antistisen aikuisen arkielämän sisältöön ja laatuun.
Vapaa-ajan vieton itsenäinen suunnittelu ja toteuttaminen tuottaa useimmille autistisille henkilöille suuria vaikeuksia kaikissa elämänvaiheissa. He tarvitsevat apua ja ohjausta mielekkään rutiinin loytämisessä siihen paivän/viikon/vuoden osaan, joka ei täyty opetuksen tai työnteon avulla.
Viikonlopun tai loman tuoma katko tuttuun päiväohjelmaan näkyy monen autistisen lapsen käyttätymisessä levottomuutena ja ärtyisyytenä. Mielekäs toiminta antaa autistisellekin ihmiselle osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, joille rakentuu jokaisen yksilön itsetunto ja myönteinen käsitys itsestään.
Erityisterapiat, esim. perhe- tai toimintaterapia voivat olla hyödyllisiä mutta vain liitettyinä muuhun suunniteltuun kokonaisunteen. Tukea antava (supportiivinen) psykoterapia voi auttaa nuorta tai aikuista autistista henkilöä, jolla on hyvä kielellinen ilmaisukyky mikäli tietoisuus omasta erilaisudesta aiheuttaa surua ja masennusta. Nykykäsityksen mukaan tavanomaisesta tunne-elämän härioiden hoitoon käytettävästä leikkiterapiasta ei ole apua atttistisen oireyhtymän kuntouttamisessa.
Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti