Koska
autismikirjon ihmisten on vaikea ymmärtää kokonaisuuksien ja osien
välisiä sekä syy- ja seuraussuhteita (sentraalinen koherenssi), faktat ja neuvot on hyvä esittää
konkreettisen tarinan muodossa: miksi ja millaisten ruokien syöminen on
tärkeää: esimerkiksi energian saamiseksi niiden asioiden tekemiseen,
josta nautimme.
Asiat kannattaa havainnollistaa yhdistämällä ne
tuntemuksiin: huono ravinto väsyttää ihmistä, tekee hermostuneeksi ja
masentuneeksi, jne. Autismikirjon henkilöt eivät välttämättä osaa
suhteuttaa omia syömisiään ravitsemustietouteen, mutta selkeästä ja
jäsennellystä, visuaalisesti esitetystä käytännön tiedosta voi olla
paljon hyötyä. Autismikirjon häiriö ei ole sairaus, joka voisi parantua,
vaan synnynnäinen poikkeavuus – mutta syömishäiriö voi korjaantua
ohjauksen ja oppimisen kautta.
Mietin elämäni ruokailutilanteita
lapsuudesta lähtien, kertoo Sylillisen toimittaja Karla Löfgren. Mummolassa oli turvallista syödä muiden kanssa
rauhallisessa tunnelmassa, kun ruokakin oli tuttua ja puhdasta: vain
perunaa ja ruskeaa kastiketta ja jotain lihaa. Halusin ja sain ateriani
ilman sipuleita ja porkkanoita, jotka tuntuivat liukkailta ja
inhottavilta suussa, maistuivat pelottavan erilaisilta ja näyttivät
sekavilta ja epäilyttäviltä.
Karla Löfgren (2015) Syömishäiriön taustalla autismin kirjon häiriö? Sylillinen 9.9.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt jorinoimaan!