Kun jossain kyläpaikassa makkarakeitto oli
pilattu kasviksilla, en pystynyt syömään sitä, kertoo Sylillisen toimittaja Karla Löfgren.
Koulussa minua häiritsi
ala-asteelta lähtien ruokailun meluisa ja levoton tunnelma
suunnattomasti. Pojat liikehtivät nopeasti, juoksivat, ja puhuttiin
kovalla äänellä. Sosiaaliset virikkeet olivat ylivoimaisia kestää sen
lisäksi, että olisi pitänyt pystyä laittamaan ruokaa suuhun,
pureskelemaan ja nielemään.
Yläasteella nämä toiminnot
tuntuivat erityisen hankalilta, kertoo Sylillisen toimittaja Karla Löfgren. Kaikki kouluruokailussa oli aisteille
epämiellyttävää ja ylikuormittavaa. Yhä vieläkin, jos joudun
ruokailemaan levottomuutta herättävässä paikassa, pääni tuntuu menevän
sekaisin vaikutelmista ja ajatuksista, enkä saa sitä rauhalliseen
järjestykseen, vaan rasitun tilanteesta ja ruokailen koneellisesti.
Vatsani turpoaa ja tulee kipeäksi. En pysty keskittymään ruokaan enkä
nauttimaan siitä, jollei tunnelmani ole hallittu ja turvallinen.
Karla Löfgren (2015) Syömishäiriön taustalla autismin kirjon häiriö? Sylillinen 9.9.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt jorinoimaan!