Olin aivan selkeä AS-henkilö

Aspergerin oireyhtymä. Tuo tuotti minulle varsinaisen ahaa-elämyksen. 

 Kerroinkin heti epäilyistäni nuorisopsykiatrisen poliklinikan omahoitajalleni. Hän vain naurahti, että "Aspergerit ovat ihan erilaisia kuin sinä, heistä näkee heti etteivät he ole normaaleja". Hän selitti, että minun puheeni kuulostaa aivan normaalilta, ei ole muodollista, monotonista, ja aivan normaali äänensävy. Olin kuulemma hänen mielestään selkeästi saanut lapsuudessani trauman, josta kaikki oireeni johtuivat. Tuntui pahalta, että kun itse yritin edesauttaa omassa elämässäni eteen pääsyä, niin minua pidetäänkin vain luulosairaana.

Kerroin epäilystäni myös omalle psykiatrilleni, joka ei sinänsä ottanut kantaa suuntaan eikä toiseen, oliko hänen mielestään minulla syytä epäillä AS:a. Hän tekikin minulle lähetteen Lastenlinnaan. Lähete kuitenkin palautui viestillä: "suosittelen ystävällisesti anomaan kaupungilta maksusitoumusta yksityispuolelle tutkimuksiin". Tuon jälkeen minulle tehtiin tuolla nuoris.psyk. polilla psykologiset testit, joiden johtopäätöksenä psykologi ilmoitti, ettei ole mitään neuropuolen juttuun viittaavaa. Koko asia jäi siltä erää siihen.

Kului lähes 10 vuotta, minulle oli tuona aikana kokeiltiin kaikki mahdolliset lääkkeet, terapiat yms., ja silti toimintakykyni vain meni alaspäin. Ollessani 23 v, jouduin romahdusmaisen toimintakyvyn laskun takia psykiatriseen päiväsairaalaan, jossa alettiin ensimmäistä kertaa hoitohlökunnan taholta epäillä neurologista häiriötä. Sain lähetteen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, jossa sitten todettiin, että minä, potilas, olen ollut koko ajan oikeassa, ja aikaisempi hoitohlökunta väärässä. Minä olin aivan selkeä AS-henkilö.

Lähde: Minun tarinani

Pelkkä diagnoosin saaminen on helpottanut