Toimintaa pidettiin tuohon aikaan laittomana ja rangaistavana tekona. Kehitysvammaisista käytettiin tuolloin usein sanaa tylsämieliset, jotka asuivat tylsämieslaitoksissa. Vammaiset lapset olivat häpeä perheelle ja heitä piiloteltiin kotona, lievästi kehitysvammaiset saattoivat toimia työjuhtina maalla.
Kehitysvammaisten syrjinnässä mentiin jopa niin pitkälle, että 2. maailmansodan aikana heitä vainottiin Saksassa, mutta myös Suomessa. Vammaisia pidettiin seksuaalisesti moraalittomina ja vailla oikeuksia seksuaalisuuteen ja ”sikiämiseen”, heidän uskottiin olevan todella nopeasti 45 lisääntyviä. Kaikki vammaisten oikeudet olivat siis yksittäisten hyväntekijöiden varassa.
Häkkinen, H. & Hämäläinen, P. (2010) Kehitysvammaisen nuoren seksuaalisuus vanhemman kokemana. Opinnäytetyö. Savonia ammattikorkeakoulu.
Saukko Hanna (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt jorinoimaan!