Palattuamme lomalta uudet
tutkimukset alkoivat välittömästi. Lapsen piti kuitenkin edelleen
jatkaa osastolla.
Nyt ei kiinnipitotilanteita kuitenkaan raportoitu.
Kesti vielä puoli vuotta, ennen kuin Asperger-diagnoosi valmistui.
Lapsi ei kuitenkaan päässyt pois osastolta. Osastohoito kesti
luvatusti päivälleen kaksi vuotta.
Sairaalakoulussa oli
lapselle mieluisimmat oppiaineet jätetty pois, sillä mielenkiinnon
kohteita pidettiin osana ”tautia”. Piti opiskella asioita, jotka eivät
kiinnostaneet. Näin sairaalakoulun anti jäi vaatimattomaksi. Osoittaa
lapsen hyviä oppimisvalmiuksia, että aiemmasta ”kehitys-
vammadiagnoosista” huolimatta hän kohta kirjoittaa yli- oppilaaksi.
Luulimme
jo lapsen sairaalajaksolla, että 2000-luvulla jääkaappiäidit on
historiaa. Kun tätä tarinaa kertoo, jos- tain syystä jopa autismin
ammattilaiset tuntevat olonsa vaivaantuneiksi, kääntävät keskustelun
muihin aiheisiin kuten säähän, ja vastaukset tai edes sympatian
osoitukset jäävät saamatta.
Ainoa vastaus on: ”Ei tätä voi enää
tapahtua”. Se huolestuttaa, että vanhat psykodynaamisen hoi- don
haamut tekevät paluutaan geeniuskolla vahvistettuna. Olemme huomanneet,
että vain vertaiset voivat uskoa, samaistua ja ymmärtää.
...jatkuu
Autismi-
ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut
yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta,
joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän
kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän
omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli
Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen
organisaatiolle.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt jorinoimaan!