Ken kestäisi maaseudun yksinäisyyttä

Minun on aivan pakko päästä pois, mutta miten? Mieheni ei voi muuttaa kanssani maalle, koska siellä ei ole töitä eikä hän kestäisi maaseudun yksinäisyyttä. 

Mieheni työ on äärimmäisen pienipalkkaista, mutta sillä on laajalti tunnustettu yhteiskunnallinen merkitys, ja hän on lisäksi ponnistellut kovasti luodessaan itse oman työpaikkansa. En halua, että hän pilaa elämänsä ja tuhoaa elämäntyönsä vain siksi, että minä en pysty enää elämään muualla kuin syvällä maaseudulla.

Elämältä en odota enää kovin suuria. Tärkeintä on päästä muuttamaan sellaiseen paikkaan, jossa ei ole liikenteen kohinaa eikä katuvaloja. Minulle riittäisi, että saisin sen verran eläkettä, että se riittäisi ruokaan, asumi- seen ja terveydenhuoltoon. Koska haluaisin olla edelleen yhteydessä ulkomaailmaan toivon myös, että rahani riittäisivät nettiin ja kännykkään.

Salainen haaveeni on se, että voisin tilata itselleni myös sanomalehden. Siihen minulla ei ole ollut kyllä koskaan varaa, mutta minulla on ollut tapana lukea naapureilta hakemiani vanhoja lehtiä ja tietysti mieheni tilaamaa lehteä sen jälkeen, kun muutimme yhteen. Uudessa asuinpaikassani sellainen vain ei välttämättä tule onnistumaan.

En edes uneksi nykyajan mukavuuksin varustetusta asunnosta tai matkustelusta, mutta toivon, että mieheni rahat riittäisivät siihen, että hän voisi tulla aina joskus tapaamaan minua. Lisäksi toivon, että eläkkeestäni jäisi sen verran yli, että voisin matkustaa pari kertaa vuodessa tapaamaan muita omaisiani ja ystäviäni.

..jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.