Edellisenä iltana oli ollut omahoitajan hetki, jonka piti olla ”laatuaikaa” lapselle. Häneltä oli kysytty, haluaako pelata lautapeliä vai mennä pomppulaan pomppimaan. Lapsi oli valinnut lautapelin, mutta hoitaja ei uskonut, että lapsi sanoi, mitä halusi. Psykodynaamisen selitysmallin mukaan lapsi ei nyt noudattanut omaa mielihaluaan. Lapsihan tykkäsi hoitajan mielestä pomppimisesta enemmän kuin lautapelistä.
Eli lapsen mielihalu oli pomppiminen, vaikka sanoikin, että haluaa pelata lautapeliä. Niimpä hoitaja määräsi, että nyt mennään pomppimaan. Tästä psykologisoinnista kiivasuneena lapsi meni vessaan rauhoittumaan. Sieltä hänet kuitnkin raahattiin ulos, kun ei vapaaehtoisesti tullut. Raivokas lapsi lopulta tainnutettiin kolmen hoitajan voimin. Siinä oli ohimotkin painuneet karkeaan juttimattoon. Mustelmia sitten lomalla kotona, mummolassa ja sukulaississa kummasteltiin.
Lähde: Minun tarinani
Miksi haluatte aspergeria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt jorinoimaan!