Asperger
tuntui hyvältä. Enää ei perhettäni epäilty huonosta kasvatuksesta. Alle
10-vuotiaana sain oman diagnoosini luettavaksi. Ja kas kummaa nyt sain
selityksen ongelmille, jotka johtivat siihen, että koulussa minut oli jo
yleisesti leimattu toivottomaksi häiriköksi.
Vaikka
selitys oli saatu, ongelmat koulussa jatkuivat ja joudui edelleen
käymään erilaisissa terapioissa. Sitten onnekseni äitini hankki
työhuoneen ja uuden asunnon maalta ja sain vaihtaa pieneen kyläkouluun.
Nyt perheeni pääsi eroon psykiatreista, jotka etsivät pojan ongelmia
taiteilijaäidin kylmyydestä ja liian tiiviistä isä-suhteesta.
Näistä
tapahtumista on kulunut jo vuosia. Ammatinvalintapsykologi sanoi, että
Aspergerini on parantunut. Hän ehdottikin minulle lukion jälkeen amista.
Onneksi en uskonut häntä vaan pyrin ammattikorkeakouluun. Olen nyt
nuori mies, joka on jo työllistänyt itsensä, ja suoritan jo toista
ylempää insinööritutkintoa.
Lähde: Minun tarinani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt jorinoimaan!